Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈmɑndoliːni/
Määritelmät
Substantiivi
- banjoa muistuttava kielisoitin, jossa on neljä kieliparia. Soitetaan plektralla
- eräänlainen tasoleikkuri, esimerkiksi vihannesten ja juuresten leikkaamiseen soveltuva keittiötyökalu
Taivutusmuodot
| Monikko | mandoliinit | Genetiivi | mandoliinin |
| Monikon genetiivi | mandoliinien | Partitiivi | mandoliinia |
| Monikon partitiivi | mandoliineja | Inessiivi | mandoliinissa |
| Monikon inessiivi | mandoliineissa | Elatiivi | mandoliinista |
| Monikon elatiivi | mandoliineista | Illatiivi | mandoliiniin |
| Monikon illatiivi | mandoliineihin | Adessiivi | mandoliinilla |
| Monikon adessiivi | mandoliineilla | Ablatiivi | mandoliinilta |
| Monikon ablatiivi | mandoliineilta | Allatiivi | mandoliinille |
| Monikon allatiivi | mandoliineille | Essiivi | mandoliinina |
| Monikon essiivi | mandoliineina | Translatiivi | mandoliiniksi |
| Monikon translatiivi | mandoliineiksi | Monikon instruktiivi | mandoliinein |
| Abessiivi | mandoliinitta | Monikon abessiivi | mandoliineitta |
| Monikon akkusatiivi | mandoliinit |