Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈkieliˌsoitin/
Määritelmät
Substantiivi
- soitin, jonka ääni syntyy kielen värähtelystä, näppäilyn, jouhen hankauksen, vasaran lyönnin tms. seurauksena
Taivutusmuodot
| Monikko | kielisoittimet | Genetiivi | kielisoittimen |
| Monikon genetiivi | kielisoittimien | Monikon genetiivi | kielisoitinten |
| Partitiivi | kielisoitinta | Monikon partitiivi | kielisoittimia |
| Inessiivi | kielisoittimessa | Monikon inessiivi | kielisoittimissa |
| Elatiivi | kielisoittimesta | Monikon elatiivi | kielisoittimista |
| Illatiivi | kielisoittimeen | Monikon illatiivi | kielisoittimiin |
| Adessiivi | kielisoittimella | Monikon adessiivi | kielisoittimilla |
| Ablatiivi | kielisoittimelta | Monikon ablatiivi | kielisoittimilta |
| Allatiivi | kielisoittimelle | Monikon allatiivi | kielisoittimille |
| Essiivi | kielisoittimena | Monikon essiivi | kielisoittimina |
| Translatiivi | kielisoittimeksi | Monikon translatiivi | kielisoittimiksi |
| Monikon instruktiivi | kielisoittimin | Abessiivi | kielisoittimetta |
| Monikon abessiivi | kielisoittimitta | Monikon akkusatiivi | kielisoittimet |