Sanakirja
Tekoälykääntäjä
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.anatomia, fysiologia

Määritelmät

Substantiivit

  1. (anatomia, fysiologia) vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.

Esimerkit

  • Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.
  • Yleensä nisäkkäiden äänielimet ovat periaatteeltaan samantapaiset kuin ihmisen ääntöelimet. Muilla selkärankaisilla tavallinen äänen syntypaikka on kurkunpää ja siihen liittyvät resonaattorina toimivat rakenteet kuten henkitorvi.

Taivutusmuodot

MonikkoäänielimetGenetiiviäänielimen
Monikon genetiiviäänielimienMonikon genetiiviäänielinten
PartitiiviäänielintäMonikon partitiiviäänielimiä
InessiiviäänielimessäMonikon inessiiviäänielimissä
ElatiiviäänielimestäMonikon elatiiviäänielimistä
IllatiiviäänielimeenMonikon illatiiviäänielimiin
AdessiiviäänielimelläMonikon adessiiviäänielimillä
AblatiiviäänielimeltäMonikon ablatiiviäänielimiltä
AllatiiviäänielimelleMonikon allatiiviäänielimille
EssiiviäänielimenäMonikon essiiviäänieliminä
TranslatiiviäänielimeksiMonikon translatiiviäänielimiksi
Monikon instruktiiviäänieliminAbessiiviäänielimettä
Monikon abessiiviäänielimittäMonikon akkusatiiviäänielimet