| Käännös | |
|---|---|
| 1. | косинус {m} |
| Monikko | kosinit | Genetiivi | kosinin |
| Monikon genetiivi | kosinien | Partitiivi | kosinia |
| Monikon partitiivi | kosineja | Inessiivi | kosinissa |
| Monikon inessiivi | kosineissa | Elatiivi | kosinista |
| Monikon elatiivi | kosineista | Illatiivi | kosiniin |
| Monikon illatiivi | kosineihin | Adessiivi | kosinilla |
| Monikon adessiivi | kosineilla | Ablatiivi | kosinilta |
| Monikon ablatiivi | kosineilta | Allatiivi | kosinille |
| Monikon allatiivi | kosineille | Essiivi | kosinina |
| Monikon essiivi | kosineina | Translatiivi | kosiniksi |
| Monikon translatiivi | kosineiksi | Monikon instruktiivi | kosinein |
| Abessiivi | kosinitta | Monikon abessiivi | kosineitta |
| Monikon akkusatiivi | kosinit |