| Käännös | |
|---|---|
| 1. | богослов {m} |
| Monikko | jumaluusoppineet | Genetiivi | jumaluusoppineen |
| Monikon genetiivi | jumaluusoppineiden | Monikon genetiivi | jumaluusoppineitten |
| Partitiivi | jumaluusoppinutta | Monikon partitiivi | jumaluusoppineita |
| Inessiivi | jumaluusoppineessa | Monikon inessiivi | jumaluusoppineissa |
| Elatiivi | jumaluusoppineesta | Monikon elatiivi | jumaluusoppineista |
| Illatiivi | jumaluusoppineeseen | Monikon illatiivi | jumaluusoppineisiin |
| Monikon illatiivi | jumaluusoppineihin | Adessiivi | jumaluusoppineella |
| Monikon adessiivi | jumaluusoppineilla | Ablatiivi | jumaluusoppineelta |
| Monikon ablatiivi | jumaluusoppineilta | Allatiivi | jumaluusoppineelle |
| Monikon allatiivi | jumaluusoppineille | Essiivi | jumaluusoppineena |
| Monikon essiivi | jumaluusoppineina | Translatiivi | jumaluusoppineeksi |
| Monikon translatiivi | jumaluusoppineiksi | Monikon instruktiivi | jumaluusoppinein |
| Abessiivi | jumaluusoppineetta | Monikon abessiivi | jumaluusoppineitta |
| Monikon akkusatiivi | jumaluusoppineet |