| Käännös | |
|---|---|
| 1. | кинкажу {m} (kinkažu) |
| Monikko | kierteishäntäkarhut | Genetiivi | kierteishäntäkarhun |
| Monikon genetiivi | kierteishäntäkarhujen | Partitiivi | kierteishäntäkarhua |
| Monikon partitiivi | kierteishäntäkarhuja | Inessiivi | kierteishäntäkarhussa |
| Monikon inessiivi | kierteishäntäkarhuissa | Elatiivi | kierteishäntäkarhusta |
| Monikon elatiivi | kierteishäntäkarhuista | Illatiivi | kierteishäntäkarhuun |
| Monikon illatiivi | kierteishäntäkarhuihin | Adessiivi | kierteishäntäkarhulla |
| Monikon adessiivi | kierteishäntäkarhuilla | Ablatiivi | kierteishäntäkarhulta |
| Monikon ablatiivi | kierteishäntäkarhuilta | Allatiivi | kierteishäntäkarhulle |
| Monikon allatiivi | kierteishäntäkarhuille | Essiivi | kierteishäntäkarhuna |
| Monikon essiivi | kierteishäntäkarhuina | Translatiivi | kierteishäntäkarhuksi |
| Monikon translatiivi | kierteishäntäkarhuiksi | Monikon instruktiivi | kierteishäntäkarhuin |
| Abessiivi | kierteishäntäkarhutta | Monikon abessiivi | kierteishäntäkarhuitta |
| Monikon akkusatiivi | kierteishäntäkarhut |