Sanakirja
Tekoälykääntäjä
| Käännös | Konteksti | Ääninäyte | |
|---|---|---|---|
| Substantiivit | |||
| 1. | laki | ||
| Muut/tuntemattomat | |||
| 2. |
| ||
| 3. | |||
Määritelmät
Substantiivi
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
Esimerkit
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
Taivutusmuodot
| Monikko | pakkokeinot | Genetiivi | pakkokeinon |
| Monikon genetiivi | pakkokeinojen | Partitiivi | pakkokeinoa |
| Monikon partitiivi | pakkokeinoja | Inessiivi | pakkokeinossa |
| Monikon inessiivi | pakkokeinoissa | Elatiivi | pakkokeinosta |
| Monikon elatiivi | pakkokeinoista | Illatiivi | pakkokeinoon |
| Monikon illatiivi | pakkokeinoihin | Adessiivi | pakkokeinolla |
| Monikon adessiivi | pakkokeinoilla | Ablatiivi | pakkokeinolta |
| Monikon ablatiivi | pakkokeinoilta | Allatiivi | pakkokeinolle |
| Monikon allatiivi | pakkokeinoille | Essiivi | pakkokeinona |
| Monikon essiivi | pakkokeinoina | Translatiivi | pakkokeinoksi |
| Monikon translatiivi | pakkokeinoiksi | Monikon instruktiivi | pakkokeinoin |
| Abessiivi | pakkokeinotta | Monikon abessiivi | pakkokeinoitta |
| Monikon akkusatiivi | pakkokeinot |