| Käännös | |
|---|---|
| Substantiivit | |
| 1. | |
| Monikko | keikailut | Genetiivi | keikailun |
| Monikon genetiivi | keikailujen | Monikon genetiivi | keikailuiden |
| Monikon genetiivi | keikailuitten | Partitiivi | keikailua |
| Monikon partitiivi | keikailuja | Monikon partitiivi | keikailuita |
| Inessiivi | keikailussa | Monikon inessiivi | keikailuissa |
| Elatiivi | keikailusta | Monikon elatiivi | keikailuista |
| Illatiivi | keikailuun | Monikon illatiivi | keikailuihin |
| Adessiivi | keikailulla | Monikon adessiivi | keikailuilla |
| Ablatiivi | keikailulta | Monikon ablatiivi | keikailuilta |
| Allatiivi | keikailulle | Monikon allatiivi | keikailuille |
| Essiivi | keikailuna | Monikon essiivi | keikailuina |
| Translatiivi | keikailuksi | Monikon translatiivi | keikailuiksi |
| Monikon instruktiivi | keikailuin | Abessiivi | keikailutta |
| Monikon abessiivi | keikailuitta | Monikon akkusatiivi | keikailut |