Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Synonyymit
Määritelmät
Substantiivi
- (historia) antiikin Kreikassa hallitsija, joka otti vallan yleensä kansalaisten tuella tai joskus armeijan tai ulkopuolisten tuella kuninkaiden tai aristokraattien sijaan
- nykyisin hirmuhallitsija; (kuvaannollisesti) mielivaltainen toisia sortava ihminen
- (eläintiede) tyrannien heimon (Tyrannidae) lintu
- (eläintiede) tyrannien suvun (Tyrannus) lintu
Taivutusmuodot
| Monikko | tyrannit | Genetiivi | tyrannin |
| Monikon genetiivi | tyrannien | Partitiivi | tyrannia |
| Monikon partitiivi | tyranneja | Inessiivi | tyrannissa |
| Monikon inessiivi | tyranneissa | Elatiivi | tyrannista |
| Monikon elatiivi | tyranneista | Illatiivi | tyranniin |
| Monikon illatiivi | tyranneihin | Adessiivi | tyrannilla |
| Monikon adessiivi | tyranneilla | Ablatiivi | tyrannilta |
| Monikon ablatiivi | tyranneilta | Allatiivi | tyrannille |
| Monikon allatiivi | tyranneille | Essiivi | tyrannina |
| Monikon essiivi | tyranneina | Translatiivi | tyranniksi |
| Monikon translatiivi | tyranneiksi | Monikon instruktiivi | tyrannein |
| Abessiivi | tyrannitta | Monikon abessiivi | tyranneitta |
| Monikon akkusatiivi | tyrannit |