Sanakirja
Tekoälykääntäjä
| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | historiallinen | |
Määritelmät
Substantiivi
- (historia) maata omistavan talonpojan nimitys Neuvostoliitossa etenkin maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä, varsinkin sellaisen, joka käytti palkattua työvoimaa; suurtalonpoika
- (historia) neuvostokielenkäytössä maaseudun "riistävän" yhteiskuntaluokan edustaja; monikossa suurtalonpoikaisto
Taivutusmuodot
| Monikko | kulakit | Genetiivi | kulakin |
| Monikon genetiivi | kulakkien | Partitiivi | kulakkia |
| Monikon partitiivi | kulakkeja | Inessiivi | kulakissa |
| Monikon inessiivi | kulakeissa | Elatiivi | kulakista |
| Monikon elatiivi | kulakeista | Illatiivi | kulakkiin |
| Monikon illatiivi | kulakkeihin | Adessiivi | kulakilla |
| Monikon adessiivi | kulakeilla | Ablatiivi | kulakilta |
| Monikon ablatiivi | kulakeilta | Allatiivi | kulakille |
| Monikon allatiivi | kulakeille | Essiivi | kulakkina |
| Monikon essiivi | kulakkeina | Translatiivi | kulakiksi |
| Monikon translatiivi | kulakeiksi | Monikon instruktiivi | kulakein |
| Abessiivi | kulakitta | Monikon abessiivi | kulakeitta |
| Monikon akkusatiivi | kulakit |