Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Synonyymit

Ääntäminen

    • IPA: /ˈke.tːu/
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.kuvaannollinen
Muut/tuntemattomat
2.

Määritelmät

Substantiivit

  1. (eläintiede) punakettu, koko Suomessa esiintyvä, tavallisesti väriltään punaruskea, koiraeläinten heimon laji (Vulpes vulpes).
  2. yleisnimitys ja muiden heimon ja lähiheimojen lajien nimissä
  3. ovela ja viekasluontoinen ihminen, joka kulkee ”ketunhäntä kainalossa”

Esimerkit

  • Kettu on tuuheahäntäinen, kokonaispituudeltaan liki 130 cm, josta hännän osuutta jopa 50 cm.
  • Kettujen vienti ulkomaille.
  • Klaus on aikamoinen kettu.

Taivutusmuodot

MonikkoketutGenetiiviketun
Monikon genetiivikettujenPartitiivikettua
Monikon partitiivikettujaInessiiviketussa
Monikon inessiiviketuissaElatiiviketusta
Monikon elatiiviketuistaIllatiivikettuun
Monikon illatiivikettuihinAdessiiviketulla
Monikon adessiiviketuillaAblatiiviketulta
Monikon ablatiiviketuiltaAllatiiviketulle
Monikon allatiiviketuilleEssiivikettuna
Monikon essiivikettuinaTranslatiiviketuksi
Monikon translatiiviketuiksiMonikon instruktiiviketuin
AbessiiviketuttaMonikon abessiiviketuitta
Monikon akkusatiiviketut

Luokat