| Käännös | |
|---|---|
| Substantiivit | |
| 1. | |
| Monikko | eläintentutkijat | Genetiivi | eläintentutkijan |
| Monikon genetiivi | eläintentutkijoiden | Monikon genetiivi | eläintentutkijoitten |
| Partitiivi | eläintentutkijaa | Monikon partitiivi | eläintentutkijoita |
| Inessiivi | eläintentutkijassa | Monikon inessiivi | eläintentutkijoissa |
| Elatiivi | eläintentutkijasta | Monikon elatiivi | eläintentutkijoista |
| Illatiivi | eläintentutkijaan | Monikon illatiivi | eläintentutkijoihin |
| Adessiivi | eläintentutkijalla | Monikon adessiivi | eläintentutkijoilla |
| Ablatiivi | eläintentutkijalta | Monikon ablatiivi | eläintentutkijoilta |
| Allatiivi | eläintentutkijalle | Monikon allatiivi | eläintentutkijoille |
| Essiivi | eläintentutkijana | Monikon essiivi | eläintentutkijoina |
| Translatiivi | eläintentutkijaksi | Monikon translatiivi | eläintentutkijoiksi |
| Monikon instruktiivi | eläintentutkijoin | Abessiivi | eläintentutkijatta |
| Monikon abessiivi | eläintentutkijoitta | Monikon akkusatiivi | eläintentutkijat |