Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑlkuˌsointu/
Määritelmät
Substantiivi
- (kirjallisuustiede) peräkkäisten tai lähekkäin sijaitsevien samalla vokaalilla tai konsonantilla alkavien sanojen aikaan saama teho- tai kaunistuskeino
Taivutusmuodot
| Monikko | alkusoinnut | Genetiivi | alkusoinnun |
| Monikon genetiivi | alkusointujen | Partitiivi | alkusointua |
| Monikon partitiivi | alkusointuja | Inessiivi | alkusoinnussa |
| Monikon inessiivi | alkusoinnuissa | Elatiivi | alkusoinnusta |
| Monikon elatiivi | alkusoinnuista | Illatiivi | alkusointuun |
| Monikon illatiivi | alkusointuihin | Adessiivi | alkusoinnulla |
| Monikon adessiivi | alkusoinnuilla | Ablatiivi | alkusoinnulta |
| Monikon ablatiivi | alkusoinnuilta | Allatiivi | alkusoinnulle |
| Monikon allatiivi | alkusoinnuille | Essiivi | alkusointuna |
| Monikon essiivi | alkusointuina | Translatiivi | alkusoinnuksi |
| Monikon translatiivi | alkusoinnuiksi | Monikon instruktiivi | alkusoinnuin |
| Abessiivi | alkusoinnutta | Monikon abessiivi | alkusoinnuitta |
| Monikon akkusatiivi | alkusoinnut |