Sanakirja
Tekoälykääntäjä
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.psykologia

Määritelmät

Substantiivi

  1. (psykologia, psykiatria) äärimuoto antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, jolle tyypillistä ovat valehtelu, vastuuttomuus, moraalittomuus ja häpeän sekä katumuksen puute, ja kehityksellinen alikehittyneisyys tarpeisiin liittyvässä tavoitteistossa, jonka seurauksena elämän tavoitteet jäävät Maslow'n tarvehierarkian alimmille tasoille ja näitä tavoitellaan välineellisesti
  2. (arkikieltä) yleisesti antisosiaalinen käyttäytyminen

Esimerkit

  • Psykopatia-käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle.

Taivutusmuodot

MonikkopsykopatiatGenetiivipsykopatian
Monikon genetiivipsykopatioidenMonikon genetiivipsykopatioitten
PartitiivipsykopatiaaMonikon partitiivipsykopatioita
InessiivipsykopatiassaMonikon inessiivipsykopatioissa
ElatiivipsykopatiastaMonikon elatiivipsykopatioista
IllatiivipsykopatiaanMonikon illatiivipsykopatioihin
AdessiivipsykopatiallaMonikon adessiivipsykopatioilla
AblatiivipsykopatialtaMonikon ablatiivipsykopatioilta
AllatiivipsykopatialleMonikon allatiivipsykopatioille
EssiivipsykopatianaMonikon essiivipsykopatioina
TranslatiivipsykopatiaksiMonikon translatiivipsykopatioiksi
Monikon instruktiivipsykopatioinAbessiivipsykopatiatta
Monikon abessiivipsykopatioittaMonikon akkusatiivipsykopatiat

Luokat