Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: /ˈkel.tːi/
Käännös
Substantiivit
1.
2.

Määritelmät

Substantiivi

  1. muinainen kieli, josta ovat vaiheittain kehittyneet nykyiset kelttiläiset kielet
  2. kuka tahansa edellisten äidinkielinen käyttäjä
  3. kelttikansan jäsen; kuka tahansa edellisten etninen perillinen niin halutessaan (äidinkielestään riippumatta)
  4. (taksonomia) mikä tahansa kelttien heimoon (Mugilidae) kuuluva kelttika­lojen laji tai sellaisen yksilö
  5. (historia) muinainen kirveen tyyppi, jonka metallisessa terässä ei ollut auk­koa varren kiinnittämistä varten

Taivutusmuodot

MonikkokeltitGenetiivikeltin
Monikon genetiivikelttienPartitiivikelttiä
Monikon partitiivikelttejäInessiivikeltissä
Monikon inessiivikelteissäElatiivikeltistä
Monikon elatiivikelteistäIllatiivikelttiin
Monikon illatiivikeltteihinAdessiivikeltillä
Monikon adessiivikelteilläAblatiivikeltiltä
Monikon ablatiivikelteiltäAllatiivikeltille
Monikon allatiivikelteilleEssiivikelttinä
Monikon essiivikeltteinäTranslatiivikeltiksi
Monikon translatiivikelteiksiMonikon instruktiivikeltein
AbessiivikeltittäMonikon abessiivikelteittä
Monikon akkusatiivikeltit

Luokat