| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | сврака {f} (svráka) | eläintiede |
| Monikko | harakat | Genetiivi | harakan |
| Monikon genetiivi | harakoitten | Monikon genetiivi | harakoiden |
| Monikon genetiivi | harakkojen | Partitiivi | harakkaa |
| Monikon partitiivi | harakoita | Monikon partitiivi | harakkoja |
| Inessiivi | harakassa | Monikon inessiivi | harakoissa |
| Elatiivi | harakasta | Monikon elatiivi | harakoista |
| Illatiivi | harakkaan | Monikon illatiivi | harakoihin |
| Monikon illatiivi | harakkoihin | Adessiivi | harakalla |
| Monikon adessiivi | harakoilla | Ablatiivi | harakalta |
| Monikon ablatiivi | harakoilta | Allatiivi | harakalle |
| Monikon allatiivi | harakoille | Essiivi | harakkana |
| Monikon essiivi | harakkoina | Translatiivi | harakaksi |
| Monikon translatiivi | harakoiksi | Monikon instruktiivi | harakoin |
| Abessiivi | harakatta | Monikon abessiivi | harakoitta |
| Monikon akkusatiivi | harakat |