Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: /ˈʋilkːu/

Käännöksiä ei löytynyt valitulle kohdekielelle.

Määritelmät

Substantiivit

  1. vilkkuva valonlähde, joka on vuoroin päällä, vuoroin pois. Erityisesti autoissa käytettävä suuntavilkku.

Esimerkit

  • Suomalaiset eivät käytä vilkkua kääntyessään – mitäs se muille kuuluu minne minä menen.

Taivutusmuodot

MonikkovilkutGenetiivivilkun
Monikon genetiivivilkkujenPartitiivivilkkua
Monikon partitiivivilkkujaInessiivivilkussa
Monikon inessiivivilkuissaElatiivivilkusta
Monikon elatiivivilkuistaIllatiivivilkkuun
Monikon illatiivivilkkuihinAdessiivivilkulla
Monikon adessiivivilkuillaAblatiivivilkulta
Monikon ablatiivivilkuiltaAllatiivivilkulle
Monikon allatiivivilkuilleEssiivivilkkuna
Monikon essiivivilkkuinaTranslatiivivilkuksi
Monikon translatiivivilkuiksiMonikon instruktiivivilkuin
AbessiivivilkuttaMonikon abessiivivilkuitta
Monikon akkusatiivivilkut

Luokat