Sanakirja
Tekoälykääntäjä
| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | cohorte {f} | historia |
Määritelmät
Substantiivit
- Roomalaisen legioonan yksikkö, jossa oli noin 500 miestä
- (väestötiede) ihmisryhmä, joka on kokenut samanlaisen tapahtuman samana aikana, ja jonka myöhempää kehitystä tutkitaan, erityisesti syntymäkohortti
Taivutusmuodot
| Monikko | kohortit | Genetiivi | kohortin |
| Monikon genetiivi | kohorttien | Partitiivi | kohorttia |
| Monikon partitiivi | kohortteja | Inessiivi | kohortissa |
| Monikon inessiivi | kohorteissa | Elatiivi | kohortista |
| Monikon elatiivi | kohorteista | Illatiivi | kohorttiin |
| Monikon illatiivi | kohortteihin | Adessiivi | kohortilla |
| Monikon adessiivi | kohorteilla | Ablatiivi | kohortilta |
| Monikon ablatiivi | kohorteilta | Allatiivi | kohortille |
| Monikon allatiivi | kohorteille | Essiivi | kohorttina |
| Monikon essiivi | kohortteina | Translatiivi | kohortiksi |
| Monikon translatiivi | kohorteiksi | Monikon instruktiivi | kohortein |
| Abessiivi | kohortitta | Monikon abessiivi | kohorteitta |
| Monikon akkusatiivi | kohortit |