Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: [ˈjɑrːu]
| Käännös | |
|---|---|
| 1. | спира́чка {f} |
Määritelmät
Substantiivit
- (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
- este, hidaste
- (slangia, armeija-) uskomusten mukaan armeijassa sotilaiden ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja
- (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen
Taivutusmuodot
| Monikko | jarrut | Genetiivi | jarrun |
| Monikon genetiivi | jarrujen | Partitiivi | jarrua |
| Monikon partitiivi | jarruja | Inessiivi | jarrussa |
| Monikon inessiivi | jarruissa | Elatiivi | jarrusta |
| Monikon elatiivi | jarruista | Illatiivi | jarruun |
| Monikon illatiivi | jarruihin | Adessiivi | jarrulla |
| Monikon adessiivi | jarruilla | Ablatiivi | jarrulta |
| Monikon ablatiivi | jarruilta | Allatiivi | jarrulle |
| Monikon allatiivi | jarruille | Essiivi | jarruna |
| Monikon essiivi | jarruina | Translatiivi | jarruksi |
| Monikon translatiivi | jarruiksi | Monikon instruktiivi | jarruin |
| Abessiivi | jarrutta | Monikon abessiivi | jarruitta |
| Monikon akkusatiivi | jarrut |