Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈorbitɑːli/
| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | orbita {f} | fysiikka |
Määritelmät
Substantiivit
- (hiukkasfysiikka) elektronin kuvitteellinen rata: alue, jolla se voi olla; elektronikuorella on yksi tai useampia orbitaaleja ja orbitaalilla voi olla korkeintaan kaksi elektronia, joilla on eri spin
- (hiukkasfysiikka) kvanttilukujen n, l ja m määräämä energiatila, jonka muoto kertoo elektronin todennäköisimmän esiintymisalueen
Taivutusmuodot
| Monikko | orbitaalit | Genetiivi | orbitaalin |
| Monikon genetiivi | orbitaalien | Partitiivi | orbitaalia |
| Monikon partitiivi | orbitaaleja | Inessiivi | orbitaalissa |
| Monikon inessiivi | orbitaaleissa | Elatiivi | orbitaalista |
| Monikon elatiivi | orbitaaleista | Illatiivi | orbitaaliin |
| Monikon illatiivi | orbitaaleihin | Adessiivi | orbitaalilla |
| Monikon adessiivi | orbitaaleilla | Ablatiivi | orbitaalilta |
| Monikon ablatiivi | orbitaaleilta | Allatiivi | orbitaalille |
| Monikon allatiivi | orbitaaleille | Essiivi | orbitaalina |
| Monikon essiivi | orbitaaleina | Translatiivi | orbitaaliksi |
| Monikon translatiivi | orbitaaleiksi | Monikon instruktiivi | orbitaalein |
| Abessiivi | orbitaalitta | Monikon abessiivi | orbitaaleitta |
| Monikon akkusatiivi | orbitaalit |