| Käännös | |
|---|---|
| 1. | раздразне́ние {n} |
| Monikko | kenkutukset | Genetiivi | kenkutuksen |
| Monikon genetiivi | kenkutusten | Monikon genetiivi | kenkutuksien |
| Partitiivi | kenkutusta | Monikon partitiivi | kenkutuksia |
| Inessiivi | kenkutuksessa | Monikon inessiivi | kenkutuksissa |
| Elatiivi | kenkutuksesta | Monikon elatiivi | kenkutuksista |
| Illatiivi | kenkutukseen | Monikon illatiivi | kenkutuksiin |
| Adessiivi | kenkutuksella | Monikon adessiivi | kenkutuksilla |
| Ablatiivi | kenkutukselta | Monikon ablatiivi | kenkutuksilta |
| Allatiivi | kenkutukselle | Monikon allatiivi | kenkutuksille |
| Essiivi | kenkutuksena | Monikon essiivi | kenkutuksina |
| Translatiivi | kenkutukseksi | Monikon translatiivi | kenkutuksiksi |
| Monikon instruktiivi | kenkutuksin | Abessiivi | kenkutuksetta |
| Monikon abessiivi | kenkutuksitta | Monikon akkusatiivi | kenkutukset |