| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | sonata {f} | musiikki |
| Monikko | sonaatit | Genetiivi | sonaatin |
| Monikon genetiivi | sonaattien | Partitiivi | sonaattia |
| Monikon partitiivi | sonaatteja | Inessiivi | sonaatissa |
| Monikon inessiivi | sonaateissa | Elatiivi | sonaatista |
| Monikon elatiivi | sonaateista | Illatiivi | sonaattiin |
| Monikon illatiivi | sonaatteihin | Adessiivi | sonaatilla |
| Monikon adessiivi | sonaateilla | Ablatiivi | sonaatilta |
| Monikon ablatiivi | sonaateilta | Allatiivi | sonaatille |
| Monikon allatiivi | sonaateille | Essiivi | sonaattina |
| Monikon essiivi | sonaatteina | Translatiivi | sonaatiksi |
| Monikon translatiivi | sonaateiksi | Monikon instruktiivi | sonaatein |
| Abessiivi | sonaatitta | Monikon abessiivi | sonaateitta |
| Monikon akkusatiivi | sonaatit |