Sanakirja
Tekoälykääntäjä
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.
патент {m} (patent)
laki

Määritelmät

Substantiivit

  1. (oikeustiede) Valtion viranomaisen tai kansainvälisen patenttiviraston keksijälle tai keksijän oikeudenhaltijalle myöntämä määräaikainen yksinoikeus hyödyntää teollisesti käyttökelpoista ja aiemmista ratkaisuista riittävästi poikkeavaa uutta keksintöä ammatillisesti tietyn valtion alueella. Patenttioikeus on vastine siitä, että hakija kuvaa keksinnön patenttihakemuksessa niin yksityiskohtaisesti, että alan ammattimies pystyy sitä käyttämään. Patentoitua keksintöä saa siis käyttää vapaasti yksityiseen tarkoitukseen, patenttiajan päätyttyä ja/tai patentin myöntäneen valtion ulkopuolella.

Taivutusmuodot

MonikkopatentitGenetiivipatentin
Monikon genetiivipatenttienPartitiivipatenttia
Monikon partitiivipatenttejaInessiivipatentissa
Monikon inessiivipatenteissaElatiivipatentista
Monikon elatiivipatenteistaIllatiivipatenttiin
Monikon illatiivipatentteihinAdessiivipatentilla
Monikon adessiivipatenteillaAblatiivipatentilta
Monikon ablatiivipatenteiltaAllatiivipatentille
Monikon allatiivipatenteilleEssiivipatenttina
Monikon essiivipatentteinaTranslatiivipatentiksi
Monikon translatiivipatenteiksiMonikon instruktiivipatentein
AbessiivipatentittaMonikon abessiivipatenteitta
Monikon akkusatiivipatentit