Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈtun.tu.ri/
| Käännös | |
|---|---|
| 1. | fjell {n} |
Määritelmät
Substantiivit
- varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä.
Taivutusmuodot
| Monikko | tunturit | Genetiivi | tunturin |
| Monikon genetiivi | tunturien | Monikon genetiivi | tuntureiden |
| Monikon genetiivi | tuntureitten | Partitiivi | tunturia |
| Monikon partitiivi | tuntureita | Monikon partitiivi | tuntureja |
| Inessiivi | tunturissa | Monikon inessiivi | tuntureissa |
| Elatiivi | tunturista | Monikon elatiivi | tuntureista |
| Illatiivi | tunturiin | Monikon illatiivi | tuntureihin |
| Adessiivi | tunturilla | Monikon adessiivi | tuntureilla |
| Ablatiivi | tunturilta | Monikon ablatiivi | tuntureilta |
| Allatiivi | tunturille | Monikon allatiivi | tuntureille |
| Essiivi | tunturina | Monikon essiivi | tuntureina |
| Translatiivi | tunturiksi | Monikon translatiivi | tuntureiksi |
| Monikon instruktiivi | tunturein | Abessiivi | tunturitta |
| Monikon abessiivi | tuntureitta | Monikon akkusatiivi | tunturit |