| Käännös | |
|---|---|
| 1. | дърдавец {m} |
| Monikko | huitit | Genetiivi | huitin |
| Monikon genetiivi | huittien | Partitiivi | huittia |
| Monikon partitiivi | huitteja | Inessiivi | huitissa |
| Monikon inessiivi | huiteissa | Elatiivi | huitista |
| Monikon elatiivi | huiteista | Illatiivi | huittiin |
| Monikon illatiivi | huitteihin | Adessiivi | huitilla |
| Monikon adessiivi | huiteilla | Ablatiivi | huitilta |
| Monikon ablatiivi | huiteilta | Allatiivi | huitille |
| Monikon allatiivi | huiteille | Essiivi | huittina |
| Monikon essiivi | huitteina | Translatiivi | huitiksi |
| Monikon translatiivi | huiteiksi | Monikon instruktiivi | huitein |
| Abessiivi | huititta | Monikon abessiivi | huiteitta |
| Monikon akkusatiivi | huitit |