| Käännös | |
|---|---|
| Substantiivit | |
| 1. | архонт {m} (arhont) |
| Monikko | arkontit | Genetiivi | arkontin |
| Monikon genetiivi | arkonttien | Partitiivi | arkonttia |
| Monikon partitiivi | arkontteja | Inessiivi | arkontissa |
| Monikon inessiivi | arkonteissa | Elatiivi | arkontista |
| Monikon elatiivi | arkonteista | Illatiivi | arkonttiin |
| Monikon illatiivi | arkontteihin | Adessiivi | arkontilla |
| Monikon adessiivi | arkonteilla | Ablatiivi | arkontilta |
| Monikon ablatiivi | arkonteilta | Allatiivi | arkontille |
| Monikon allatiivi | arkonteille | Essiivi | arkonttina |
| Monikon essiivi | arkontteina | Translatiivi | arkontiksi |
| Monikon translatiivi | arkonteiksi | Monikon instruktiivi | arkontein |
| Abessiivi | arkontitta | Monikon abessiivi | arkonteitta |
| Monikon akkusatiivi | arkontit |