Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: [ˈsyːsˌpæivæntɑsɑus]
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.kalenteri

Määritelmät

Substantiivi

  1. se päivä syksyllä, jolloin ja päivä ovat yhtä pitkiä; aurinko paistaa tällöin kohtisuoraan päiväntasaajalle samoin kuin kevätpäiväntasauksena

Taivutusmuodot

MonikkosyyspäiväntasauksetGenetiivisyyspäiväntasauksen
Monikon genetiivisyyspäiväntasaustenMonikon genetiivisyyspäiväntasauksien
PartitiivisyyspäiväntasaustaMonikon partitiivisyyspäiväntasauksia
InessiivisyyspäiväntasauksessaMonikon inessiivisyyspäiväntasauksissa
ElatiivisyyspäiväntasauksestaMonikon elatiivisyyspäiväntasauksista
IllatiivisyyspäiväntasaukseenMonikon illatiivisyyspäiväntasauksiin
AdessiivisyyspäiväntasauksellaMonikon adessiivisyyspäiväntasauksilla
AblatiivisyyspäiväntasaukseltaMonikon ablatiivisyyspäiväntasauksilta
AllatiivisyyspäiväntasaukselleMonikon allatiivisyyspäiväntasauksille
EssiivisyyspäiväntasauksenaMonikon essiivisyyspäiväntasauksina
TranslatiivisyyspäiväntasaukseksiMonikon translatiivisyyspäiväntasauksiksi
Monikon instruktiivisyyspäiväntasauksinAbessiivisyyspäiväntasauksetta
Monikon abessiivisyyspäiväntasauksittaMonikon akkusatiivisyyspäiväntasaukset