Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: [ˈpæivænˌtɑsɑus]
Käännös
1.
2.

Määritelmät

Substantiivit

  1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä päiväntasaajalla
  2. se vuodenpäivä, jolloin tämä tapahtuu. Päivä ja yö ovat silloin yhtä pitkät

Taivutusmuodot

MonikkopäiväntasauksetGenetiivipäiväntasauksen
Monikon genetiivipäiväntasaustenMonikon genetiivipäiväntasauksien
PartitiivipäiväntasaustaMonikon partitiivipäiväntasauksia
InessiivipäiväntasauksessaMonikon inessiivipäiväntasauksissa
ElatiivipäiväntasauksestaMonikon elatiivipäiväntasauksista
IllatiivipäiväntasaukseenMonikon illatiivipäiväntasauksiin
AdessiivipäiväntasauksellaMonikon adessiivipäiväntasauksilla
AblatiivipäiväntasaukseltaMonikon ablatiivipäiväntasauksilta
AllatiivipäiväntasaukselleMonikon allatiivipäiväntasauksille
EssiivipäiväntasauksenaMonikon essiivipäiväntasauksina
TranslatiivipäiväntasaukseksiMonikon translatiivipäiväntasauksiksi
Monikon instruktiivipäiväntasauksinAbessiivipäiväntasauksetta
Monikon abessiivipäiväntasauksittaMonikon akkusatiivipäiväntasaukset