| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | merenkulku | |
| Monikko | keulapotkurit | Genetiivi | keulapotkurin |
| Monikon genetiivi | keulapotkurien | Monikon genetiivi | keulapotkureiden |
| Monikon genetiivi | keulapotkureitten | Partitiivi | keulapotkuria |
| Monikon partitiivi | keulapotkureita | Monikon partitiivi | keulapotkureja |
| Inessiivi | keulapotkurissa | Monikon inessiivi | keulapotkureissa |
| Elatiivi | keulapotkurista | Monikon elatiivi | keulapotkureista |
| Illatiivi | keulapotkuriin | Monikon illatiivi | keulapotkureihin |
| Adessiivi | keulapotkurilla | Monikon adessiivi | keulapotkureilla |
| Ablatiivi | keulapotkurilta | Monikon ablatiivi | keulapotkureilta |
| Allatiivi | keulapotkurille | Monikon allatiivi | keulapotkureille |
| Essiivi | keulapotkurina | Monikon essiivi | keulapotkureina |
| Translatiivi | keulapotkuriksi | Monikon translatiivi | keulapotkureiksi |
| Monikon instruktiivi | keulapotkurein | Abessiivi | keulapotkuritta |
| Monikon abessiivi | keulapotkureitta | Monikon akkusatiivi | keulapotkurit |