| Käännös | |
|---|---|
| 1. | кокетка {f} (kokétka) |
| Monikko | koketit | Genetiivi | koketin |
| Monikon genetiivi | kokettien | Partitiivi | kokettia |
| Monikon partitiivi | koketteja | Inessiivi | koketissa |
| Monikon inessiivi | koketeissa | Elatiivi | koketista |
| Monikon elatiivi | koketeista | Illatiivi | kokettiin |
| Monikon illatiivi | koketteihin | Adessiivi | koketilla |
| Monikon adessiivi | koketeilla | Ablatiivi | koketilta |
| Monikon ablatiivi | koketeilta | Allatiivi | koketille |
| Monikon allatiivi | koketeille | Essiivi | kokettina |
| Monikon essiivi | koketteina | Translatiivi | koketiksi |
| Monikon translatiivi | koketeiksi | Monikon instruktiivi | koketein |
| Abessiivi | koketitta | Monikon abessiivi | koketeitta |
| Monikon akkusatiivi | koketit |