| Käännös | |
|---|---|
| 1. | poliglots {m} |
| 2. | poliglote {f} |
| Monikko | kielitaiturit | Genetiivi | kielitaiturin |
| Monikon genetiivi | kielitaiturien | Monikon genetiivi | kielitaitureiden |
| Monikon genetiivi | kielitaitureitten | Partitiivi | kielitaituria |
| Monikon partitiivi | kielitaitureita | Monikon partitiivi | kielitaitureja |
| Inessiivi | kielitaiturissa | Monikon inessiivi | kielitaitureissa |
| Elatiivi | kielitaiturista | Monikon elatiivi | kielitaitureista |
| Illatiivi | kielitaituriin | Monikon illatiivi | kielitaitureihin |
| Adessiivi | kielitaiturilla | Monikon adessiivi | kielitaitureilla |
| Ablatiivi | kielitaiturilta | Monikon ablatiivi | kielitaitureilta |
| Allatiivi | kielitaiturille | Monikon allatiivi | kielitaitureille |
| Essiivi | kielitaiturina | Monikon essiivi | kielitaitureina |
| Translatiivi | kielitaituriksi | Monikon translatiivi | kielitaitureiksi |
| Monikon instruktiivi | kielitaiturein | Abessiivi | kielitaituritta |
| Monikon abessiivi | kielitaitureitta | Monikon akkusatiivi | kielitaiturit |