Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Synonyymit

KäännösKonteksti
Substantiivit
1.
време {n} (vréme)
kielitiede

Määritelmät

Substantiivit

  1. (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut

Esimerkit

  • Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.

Taivutusmuodot

MonikkoaikamuodotGenetiiviaikamuodon
Monikon genetiiviaikamuotojenPartitiiviaikamuotoa
Monikon partitiiviaikamuotojaInessiiviaikamuodossa
Monikon inessiiviaikamuodoissaElatiiviaikamuodosta
Monikon elatiiviaikamuodoistaIllatiiviaikamuotoon
Monikon illatiiviaikamuotoihinAdessiiviaikamuodolla
Monikon adessiiviaikamuodoillaAblatiiviaikamuodolta
Monikon ablatiiviaikamuodoiltaAllatiiviaikamuodolle
Monikon allatiiviaikamuodoilleEssiiviaikamuotona
Monikon essiiviaikamuotoinaTranslatiiviaikamuodoksi
Monikon translatiiviaikamuodoiksiMonikon instruktiiviaikamuodoin
AbessiiviaikamuodottaMonikon abessiiviaikamuodoitta
Monikon akkusatiiviaikamuodot