Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Synonyymit
Määritelmät
Substantiivi
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
Esimerkit
- Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Taivutusmuodot
| Monikko | aikamuodot | Genetiivi | aikamuodon |
| Monikon genetiivi | aikamuotojen | Partitiivi | aikamuotoa |
| Monikon partitiivi | aikamuotoja | Inessiivi | aikamuodossa |
| Monikon inessiivi | aikamuodoissa | Elatiivi | aikamuodosta |
| Monikon elatiivi | aikamuodoista | Illatiivi | aikamuotoon |
| Monikon illatiivi | aikamuotoihin | Adessiivi | aikamuodolla |
| Monikon adessiivi | aikamuodoilla | Ablatiivi | aikamuodolta |
| Monikon ablatiivi | aikamuodoilta | Allatiivi | aikamuodolle |
| Monikon allatiivi | aikamuodoille | Essiivi | aikamuotona |
| Monikon essiivi | aikamuotoina | Translatiivi | aikamuodoksi |
| Monikon translatiivi | aikamuodoiksi | Monikon instruktiivi | aikamuodoin |
| Abessiivi | aikamuodotta | Monikon abessiivi | aikamuodoitta |
| Monikon akkusatiivi | aikamuodot |