| Käännös | |
|---|---|
| 1. | монофтонгиза́ция (monoftongizátsija) |
| Monikko | monoftongiutumiset | Genetiivi | monoftongiutumisen |
| Monikon genetiivi | monoftongiutumisten | Monikon genetiivi | monoftongiutumisien |
| Partitiivi | monoftongiutumista | Monikon partitiivi | monoftongiutumisia |
| Inessiivi | monoftongiutumisessa | Monikon inessiivi | monoftongiutumisissa |
| Elatiivi | monoftongiutumisesta | Monikon elatiivi | monoftongiutumisista |
| Illatiivi | monoftongiutumiseen | Monikon illatiivi | monoftongiutumisiin |
| Adessiivi | monoftongiutumisella | Monikon adessiivi | monoftongiutumisilla |
| Ablatiivi | monoftongiutumiselta | Monikon ablatiivi | monoftongiutumisilta |
| Allatiivi | monoftongiutumiselle | Monikon allatiivi | monoftongiutumisille |
| Essiivi | monoftongiutumisena | Monikon essiivi | monoftongiutumisina |
| Translatiivi | monoftongiutumiseksi | Monikon translatiivi | monoftongiutumisiksi |
| Monikon instruktiivi | monoftongiutumisin | Abessiivi | monoftongiutumisetta |
| Monikon abessiivi | monoftongiutumisitta | Monikon akkusatiivi | monoftongiutumiset |