Sanakirja
Tekoälykääntäjä
KäännösÄäninäyte
Substantiivit
1.
2.
3.
4.
  • ÄäntäminenUS
Muut/tuntemattomat
5.

Määritelmät

Substantiivi

  1. maksukortti, jolla voi maksaa ja nostaa rahaa pankkiautomaatista omalla tilillä olevan katteen ja mahdollisten muiden rajoitusten sallimissa rajoissa. Kotimaisten pankkien kortit poistuivat käytöstä Suomessa 2008 ja ne korvattiin katevarmistuksen vaativilla debit-korteilla.

Taivutusmuodot

MonikkopankkikortitGenetiivipankkikortin
Monikon genetiivipankkikorttienPartitiivipankkikorttia
Monikon partitiivipankkikorttejaInessiivipankkikortissa
Monikon inessiivipankkikorteissaElatiivipankkikortista
Monikon elatiivipankkikorteistaIllatiivipankkikorttiin
Monikon illatiivipankkikortteihinAdessiivipankkikortilla
Monikon adessiivipankkikorteillaAblatiivipankkikortilta
Monikon ablatiivipankkikorteiltaAllatiivipankkikortille
Monikon allatiivipankkikorteilleEssiivipankkikorttina
Monikon essiivipankkikortteinaTranslatiivipankkikortiksi
Monikon translatiivipankkikorteiksiMonikon instruktiivipankkikortein
AbessiivipankkikortittaMonikon abessiivipankkikorteitta
Monikon akkusatiivipankkikortit