Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Määritelmät
Substantiivi
- (kemia) alkuaine, jolla ei ole metallisia ominaisuuksia; johtaa huonosti lämpöä tai sähköä
Esimerkit
- Vetyä lukuun ottamatta epämetallit sijaitsevat alkuaineiden jaksollisen järjestelmän oikeassa reunassa.
- Jalokaasut ovat epämetalleja.
Taivutusmuodot
| Monikko | epämetallit | Genetiivi | epämetallin |
| Monikon genetiivi | epämetallien | Partitiivi | epämetallia |
| Monikon partitiivi | epämetalleja | Inessiivi | epämetallissa |
| Monikon inessiivi | epämetalleissa | Elatiivi | epämetallista |
| Monikon elatiivi | epämetalleista | Illatiivi | epämetalliin |
| Monikon illatiivi | epämetalleihin | Adessiivi | epämetallilla |
| Monikon adessiivi | epämetalleilla | Ablatiivi | epämetallilta |
| Monikon ablatiivi | epämetalleilta | Allatiivi | epämetallille |
| Monikon allatiivi | epämetalleille | Essiivi | epämetallina |
| Monikon essiivi | epämetalleina | Translatiivi | epämetalliksi |
| Monikon translatiivi | epämetalleiksi | Monikon instruktiivi | epämetallein |
| Abessiivi | epämetallitta | Monikon abessiivi | epämetalleitta |
| Monikon akkusatiivi | epämetallit |