Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: [ˈkevætˌpæivæntɑsɑus]
Käännös
Substantiivit
1.

Määritelmät

Substantiivit

  1. keväällä (nykyisin pohjoispuoliskolla noin 21. maaliskuuta ja eteläpuoliskolla noin 22. syyskuuta) ajankohta, jolloin päivä ja yö ovat samanpituiset eli 12 h/12 h; aurinko paistaa tällöin kohtisuoraan päiväntasaajalle samoin kuin syyspäiväntasauksena

Taivutusmuodot

MonikkokevätpäiväntasauksetGenetiivikevätpäiväntasauksen
Monikon genetiivikevätpäiväntasaustenMonikon genetiivikevätpäiväntasauksien
PartitiivikevätpäiväntasaustaMonikon partitiivikevätpäiväntasauksia
InessiivikevätpäiväntasauksessaMonikon inessiivikevätpäiväntasauksissa
ElatiivikevätpäiväntasauksestaMonikon elatiivikevätpäiväntasauksista
IllatiivikevätpäiväntasaukseenMonikon illatiivikevätpäiväntasauksiin
AdessiivikevätpäiväntasauksellaMonikon adessiivikevätpäiväntasauksilla
AblatiivikevätpäiväntasaukseltaMonikon ablatiivikevätpäiväntasauksilta
AllatiivikevätpäiväntasaukselleMonikon allatiivikevätpäiväntasauksille
EssiivikevätpäiväntasauksenaMonikon essiivikevätpäiväntasauksina
TranslatiivikevätpäiväntasaukseksiMonikon translatiivikevätpäiväntasauksiksi
Monikon instruktiivikevätpäiväntasauksinAbessiivikevätpäiväntasauksetta
Monikon abessiivikevätpäiväntasauksittaMonikon akkusatiivikevätpäiväntasaukset