Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Määritelmät
Substantiivi
- (anatomia:luu) ihmisen lantion osa, joka on muodostunut viiden ristinikaman yhteenluutumana (tieteellinen nimi: os sacrum)
Taivutusmuodot
| Monikko | ristiluut | Genetiivi | ristiluun |
| Monikon genetiivi | ristiluiden | Monikon genetiivi | ristiluitten |
| Partitiivi | ristiluuta | Monikon partitiivi | ristiluita |
| Inessiivi | ristiluussa | Monikon inessiivi | ristiluissa |
| Elatiivi | ristiluusta | Monikon elatiivi | ristiluista |
| Illatiivi | ristiluuhun | Monikon illatiivi | ristiluihin |
| Adessiivi | ristiluulla | Monikon adessiivi | ristiluilla |
| Ablatiivi | ristiluulta | Monikon ablatiivi | ristiluilta |
| Allatiivi | ristiluulle | Monikon allatiivi | ristiluille |
| Essiivi | ristiluuna | Monikon essiivi | ristiluina |
| Translatiivi | ristiluuksi | Monikon translatiivi | ristiluiksi |
| Monikon instruktiivi | ristiluin | Abessiivi | ristiluutta |
| Monikon abessiivi | ristiluitta | Monikon akkusatiivi | ristiluut |