Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: /ka.ʁa.kɔ.le/
Käännös
Verbit
1.

Määritelmät

Verbit

  1. (équitation) Faire des caracoles.
  2. (figuré) Figurer avec fierté dans une situation avantageuse.

Esimerkit

  • À leur tête caracolait, sur un magnifique cheval noir comme la nuit, un homme que tous reconnurent immédiatement.
  • Le Parti libéral du Canada caracole en tête des sondages au Canada depuis que Justin Trudeau en est le chef.

Taivutusmuodot

Partisiipin perfekticaracoléPartisiipin preesenscaracolant
Yksikön ensimmäisen persoonan konditionaalin preesenscaracoleraisYksikön toisen persoonan konditionaalin preesenscaracolerais
Yksikön kolmannen persoonan konditionaalin preesenscaracoleraitMonikon ensimmäisen persoonan konditionaalin preesenscaracolerions
Monikon toisen persoonan konditionaalin preesenscaracoleriezMonikon kolmannen persoonan konditionaalin preesenscaracoleraient

Luokat