Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Määritelmät
Substantiivi
- akselin tai pisteen ympäri vapaasti kiertymään pääsevä, painovoiman vaikutuksesta heilahteleva kappale
Taivutusmuodot
| Monikko | heilurit | Genetiivi | heilurin |
| Monikon genetiivi | heilurien | Monikon genetiivi | heilureiden |
| Monikon genetiivi | heilureitten | Partitiivi | heiluria |
| Monikon partitiivi | heilureita | Monikon partitiivi | heilureja |
| Inessiivi | heilurissa | Monikon inessiivi | heilureissa |
| Elatiivi | heilurista | Monikon elatiivi | heilureista |
| Illatiivi | heiluriin | Monikon illatiivi | heilureihin |
| Adessiivi | heilurilla | Monikon adessiivi | heilureilla |
| Ablatiivi | heilurilta | Monikon ablatiivi | heilureilta |
| Allatiivi | heilurille | Monikon allatiivi | heilureille |
| Essiivi | heilurina | Monikon essiivi | heilureina |
| Translatiivi | heiluriksi | Monikon translatiivi | heilureiksi |
| Monikon instruktiivi | heilurein | Abessiivi | heiluritta |
| Monikon abessiivi | heilureitta | Monikon akkusatiivi | heilurit |