Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: /ˈpo.ly.meː.ri/
Määritelmät
Substantiivi
- (kemia) suuri molekyyli, jossa monomeerit ovat sitoutuneet toisiinsa muodostaen ketjuja
Taivutusmuodot
| Monikko | polymeerit | Genetiivi | polymeerin |
| Monikon genetiivi | polymeerien | Partitiivi | polymeeria |
| Monikon partitiivi | polymeereja | Inessiivi | polymeerissa |
| Monikon inessiivi | polymeereissa | Elatiivi | polymeerista |
| Monikon elatiivi | polymeereista | Illatiivi | polymeeriin |
| Monikon illatiivi | polymeereihin | Adessiivi | polymeerilla |
| Monikon adessiivi | polymeereilla | Ablatiivi | polymeerilta |
| Monikon ablatiivi | polymeereilta | Allatiivi | polymeerille |
| Monikon allatiivi | polymeereille | Essiivi | polymeerina |
| Monikon essiivi | polymeereina | Translatiivi | polymeeriksi |
| Monikon translatiivi | polymeereiksi | Monikon instruktiivi | polymeerein |
| Abessiivi | polymeeritta | Monikon abessiivi | polymeereitta |
| Monikon akkusatiivi | polymeerit |