| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | изотоп {m} (izotóp) | fysiikka, kemia |
| Monikko | isotoopit | Genetiivi | isotoopin |
| Monikon genetiivi | isotooppien | Partitiivi | isotooppia |
| Monikon partitiivi | isotooppeja | Inessiivi | isotoopissa |
| Monikon inessiivi | isotoopeissa | Elatiivi | isotoopista |
| Monikon elatiivi | isotoopeista | Illatiivi | isotooppiin |
| Monikon illatiivi | isotooppeihin | Adessiivi | isotoopilla |
| Monikon adessiivi | isotoopeilla | Ablatiivi | isotoopilta |
| Monikon ablatiivi | isotoopeilta | Allatiivi | isotoopille |
| Monikon allatiivi | isotoopeille | Essiivi | isotooppina |
| Monikon essiivi | isotooppeina | Translatiivi | isotoopiksi |
| Monikon translatiivi | isotoopeiksi | Monikon instruktiivi | isotoopein |
| Abessiivi | isotoopitta | Monikon abessiivi | isotoopeitta |
| Monikon akkusatiivi | isotoopit |