Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Määritelmät
Substantiivi
- (fysiikka) ilmiö, jossa kaksi vastakkaisiin suuntiin etenevää samantaajuista aaltoa interferoivat keskenään
Taivutusmuodot
| Monikko | seisovat aallot | Genetiivi | seisovan aallon |
| Monikon genetiivi | seisovien aaltojen | Partitiivi | seisovaa aaltoa |
| Monikon partitiivi | seisovia aaltoja | Inessiivi | seisovassa aallossa |
| Monikon inessiivi | seisovissa aalloissa | Elatiivi | seisovasta aallosta |
| Monikon elatiivi | seisovista aalloista | Illatiivi | seisovaan aaltoon |
| Monikon illatiivi | seisoviin aaltoihin | Adessiivi | seisovalla aallolla |
| Monikon adessiivi | seisovilla aalloilla | Ablatiivi | seisovalta aallolta |
| Monikon ablatiivi | seisovilta aalloilta | Allatiivi | seisovalle aallolle |
| Monikon allatiivi | seisoville aalloille | Essiivi | seisovana aaltona |
| Monikon essiivi | seisovina aaltoina | Translatiivi | seisovaksi aalloksi |
| Monikon translatiivi | seisoviksi aalloiksi | Monikon instruktiivi | seisovin aalloin |
| Abessiivi | seisovatta aallotta | Monikon abessiivi | seisovitta aalloitta |
| Monikon akkusatiivi | seisovat aallot |