Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Ääntäminen
- IPA: [ˈmɑrmori]
| Käännös | |
|---|---|
| 1. | marmor {m} |
Määritelmät
Substantiivit
- karbonaattipitoinen kivilaji, jolla on sellainen kovuus ja kiillotettavuus, että sitä voidaan käyttää rakentamiseen ja veistoksiin
Taivutusmuodot
| Monikko | marmorit | Genetiivi | marmorin |
| Monikon genetiivi | marmorien | Monikon genetiivi | marmoreiden |
| Monikon genetiivi | marmoreitten | Partitiivi | marmoria |
| Monikon partitiivi | marmoreita | Monikon partitiivi | marmoreja |
| Inessiivi | marmorissa | Monikon inessiivi | marmoreissa |
| Elatiivi | marmorista | Monikon elatiivi | marmoreista |
| Illatiivi | marmoriin | Monikon illatiivi | marmoreihin |
| Adessiivi | marmorilla | Monikon adessiivi | marmoreilla |
| Ablatiivi | marmorilta | Monikon ablatiivi | marmoreilta |
| Allatiivi | marmorille | Monikon allatiivi | marmoreille |
| Essiivi | marmorina | Monikon essiivi | marmoreina |
| Translatiivi | marmoriksi | Monikon translatiivi | marmoreiksi |
| Monikon instruktiivi | marmorein | Abessiivi | marmoritta |
| Monikon abessiivi | marmoreitta | Monikon akkusatiivi | marmorit |