Sanakirja
Tekoälykääntäjä
| Käännös | Konteksti | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | kielitiede | |
Määritelmät
Substantiivit
- (kielitiede) oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä; sanan sisältöä täydentävä vivahde, sivumerkitys, joka voi vaihdella yksilöittäin tai puhujaryhmittäin
Esimerkit
- Sanaan kesä voi liittyä konnotaatio ’lämmin, miellyttävä loma-aika’.
Taivutusmuodot
| Monikko | konnotaatiot | Genetiivi | konnotaation |
| Monikon genetiivi | konnotaatioiden | Monikon genetiivi | konnotaatioitten |
| Partitiivi | konnotaatiota | Monikon partitiivi | konnotaatioita |
| Inessiivi | konnotaatiossa | Monikon inessiivi | konnotaatioissa |
| Elatiivi | konnotaatiosta | Monikon elatiivi | konnotaatioista |
| Illatiivi | konnotaatioon | Monikon illatiivi | konnotaatioihin |
| Adessiivi | konnotaatiolla | Monikon adessiivi | konnotaatioilla |
| Ablatiivi | konnotaatiolta | Monikon ablatiivi | konnotaatioilta |
| Allatiivi | konnotaatiolle | Monikon allatiivi | konnotaatioille |
| Essiivi | konnotaationa | Monikon essiivi | konnotaatioina |
| Translatiivi | konnotaatioksi | Monikon translatiivi | konnotaatioiksi |
| Monikon instruktiivi | konnotaatioin | Abessiivi | konnotaatiotta |
| Monikon abessiivi | konnotaatioitta | Monikon akkusatiivi | konnotaatiot |