Sanakirja
Tekoälykääntäjä
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.fysiikka

Määritelmät

Substantiivit

  1. (tähtitiede, kosmologia) gravitaatiokenttään liittyvä maailmankaikkeuteen häiriötä tuova aaltomainen valonnopeudella etenevä luonnonilmiö, jota kiihtyvät massat aiheuttavat, ja tapa, jolla esimerkiksi supermassiiviset mustat aukot menettävät energiaa

Esimerkit

  • Albert Einstein julkaisi ajatuksen gravitaatioaalloista vuonna 1916 yleisessä suhteellisuusteoriassaan.
  • Kaksi viikkoa sitten BICEP2-koeryhmä ilmoitti havainneensa gravitaatioaaltoja varhaisesta maailmankaikkeudesta. (hs.fi)
  • Tutkijat ovat ensi kertaa havainneet maailmankaikkeuden alkuhetkellä syntyneet gravitaatioaallot. (tekniikkatalous.fi)

Taivutusmuodot

MonikkogravitaatioaallotGenetiivigravitaatioaallon
Monikon genetiivigravitaatioaaltojenPartitiivigravitaatioaaltoa
Monikon partitiivigravitaatioaaltojaInessiivigravitaatioaallossa
Monikon inessiivigravitaatioaalloissaElatiivigravitaatioaallosta
Monikon elatiivigravitaatioaalloistaIllatiivigravitaatioaaltoon
Monikon illatiivigravitaatioaaltoihinAdessiivigravitaatioaallolla
Monikon adessiivigravitaatioaalloillaAblatiivigravitaatioaallolta
Monikon ablatiivigravitaatioaalloiltaAllatiivigravitaatioaallolle
Monikon allatiivigravitaatioaalloilleEssiivigravitaatioaaltona
Monikon essiivigravitaatioaaltoinaTranslatiivigravitaatioaalloksi
Monikon translatiivigravitaatioaalloiksiMonikon instruktiivigravitaatioaalloin
AbessiivigravitaatioaallottaMonikon abessiivigravitaatioaalloitta
Monikon akkusatiivigravitaatioaallot