| Käännös | |
|---|---|
| 1. | μηχανικός {m} (michanikós / mikhanikós) |
| 2. | μηχανοτεχνίτης {m} (michanotechnítis / mikhanotekhnítis) |
| Monikko | mekaanikot | Genetiivi | mekaanikon |
| Monikon genetiivi | mekaanikkojen | Monikon genetiivi | mekaanikoiden |
| Monikon genetiivi | mekaanikoitten | Partitiivi | mekaanikkoa |
| Monikon partitiivi | mekaanikkoja | Monikon partitiivi | mekaanikoita |
| Inessiivi | mekaanikossa | Monikon inessiivi | mekaanikoissa |
| Elatiivi | mekaanikosta | Monikon elatiivi | mekaanikoista |
| Illatiivi | mekaanikkoon | Monikon illatiivi | mekaanikkoihin |
| Monikon illatiivi | mekaanikoihin | Adessiivi | mekaanikolla |
| Monikon adessiivi | mekaanikoilla | Ablatiivi | mekaanikolta |
| Monikon ablatiivi | mekaanikoilta | Allatiivi | mekaanikolle |
| Monikon allatiivi | mekaanikoille | Essiivi | mekaanikkona |
| Monikon essiivi | mekaanikkoina | Translatiivi | mekaanikoksi |
| Monikon translatiivi | mekaanikoiksi | Monikon instruktiivi | mekaanikoin |
| Abessiivi | mekaanikotta | Monikon abessiivi | mekaanikoitta |
| Monikon akkusatiivi | mekaanikot |