Sanakirja
Tekoälykääntäjä
Käännös
Verbit
1.
Substantiivit
2.

Määritelmät

Substantiivi

  1. nyrkkeily- tai muu taisteluharjoitus ilman vastustajia, jolloin lyönnit eivät osu mihinkään kohteeseen, vaan päättyvät ilmaan
  2. (kuvaannollisesti) usein ennenaikainen vaatimusten esittäminen ilman että on vielä tietoa oikein mistään eikä selvää vastustajaakaan

Esimerkit

  • Varjonyrkkeily tulevista vero- ja säästöpäätöksistä on alkanut ja koskee erityisesti hallituspuolueita. (maaseuduntulevaisuus.fi)

Taivutusmuodot

MonikkovarjonyrkkeilytGenetiivivarjonyrkkeilyn
Monikon genetiivivarjonyrkkeilyjenMonikon genetiivivarjonyrkkeilyiden
Monikon genetiivivarjonyrkkeilyittenPartitiivivarjonyrkkeilyä
Monikon partitiivivarjonyrkkeilyjäMonikon partitiivivarjonyrkkeilyitä
InessiivivarjonyrkkeilyssäMonikon inessiivivarjonyrkkeilyissä
ElatiivivarjonyrkkeilystäMonikon elatiivivarjonyrkkeilyistä
IllatiivivarjonyrkkeilyynMonikon illatiivivarjonyrkkeilyihin
AdessiivivarjonyrkkeilylläMonikon adessiivivarjonyrkkeilyillä
AblatiivivarjonyrkkeilyltäMonikon ablatiivivarjonyrkkeilyiltä
AllatiivivarjonyrkkeilylleMonikon allatiivivarjonyrkkeilyille
EssiivivarjonyrkkeilynäMonikon essiivivarjonyrkkeilyinä
TranslatiivivarjonyrkkeilyksiMonikon translatiivivarjonyrkkeilyiksi
Monikon instruktiivivarjonyrkkeilyinAbessiivivarjonyrkkeilyttä
Monikon abessiivivarjonyrkkeilyittäMonikon akkusatiivivarjonyrkkeilyt

Luokat