Sanakirja
Tekoälykääntäjä
| Käännös | Ääninäyte | |
|---|---|---|
| Substantiivit | ||
| 1. | ||
| 2. |
| |
Määritelmät
Substantiivi
- (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
Taivutusmuodot
| Monikko | vanhatpojat | Genetiivi | vanhanpojan |
| Monikon genetiivi | vanhojenpoikien | Partitiivi | vanhaapoikaa |
| Monikon partitiivi | vanhojapoikia | Inessiivi | vanhassapojassa |
| Monikon inessiivi | vanhoissapojissa | Elatiivi | vanhastapojasta |
| Monikon elatiivi | vanhoistapojista | Illatiivi | vanhaanpoikaan |
| Monikon illatiivi | vanhoihinpoikiin | Adessiivi | vanhallapojalla |
| Monikon adessiivi | vanhoillapojilla | Ablatiivi | vanhaltapojalta |
| Monikon ablatiivi | vanhoiltapojilta | Allatiivi | vanhallepojalle |
| Monikon allatiivi | vanhoillepojille | Essiivi | vanhanapoikana |
| Monikon essiivi | vanhoinapoikina | Translatiivi | vanhaksipojaksi |
| Monikon translatiivi | vanhoiksipojiksi | Monikon instruktiivi | vanhoinpojin |
| Abessiivi | vanhattapojatta | Monikon abessiivi | vanhoittapojitta |
| Monikon akkusatiivi | vanhatpojat |