Sanakirja
Tekoälykääntäjä

Ääntäminen

    • IPA: /ˈhɑpetːuminen/
KäännösKonteksti
Substantiivit
1.kemia
Muut/tuntemattomat
2.

Määritelmät

Substantiivit

  1. kemiallinen reaktio, jossa aineen hapetusluku kasvaa aineen yhtyessä happeen

Verbit

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä hapettua

Esimerkit

  • Hapettumisessa hapettuva aine luovuttaa muodollisesti elektroneja pelkistyvälle aineelle.

Taivutusmuodot

MonikkohapettumisetGenetiivihapettumisen
Monikon genetiivihapettumistenMonikon genetiivihapettumisien
PartitiivihapettumistaMonikon partitiivihapettumisia
InessiivihapettumisessaMonikon inessiivihapettumisissa
ElatiivihapettumisestaMonikon elatiivihapettumisista
IllatiivihapettumiseenMonikon illatiivihapettumisiin
AdessiivihapettumisellaMonikon adessiivihapettumisilla
AblatiivihapettumiseltaMonikon ablatiivihapettumisilta
AllatiivihapettumiselleMonikon allatiivihapettumisille
EssiivihapettumisenaMonikon essiivihapettumisina
TranslatiivihapettumiseksiMonikon translatiivihapettumisiksi
Monikon instruktiivihapettumisinAbessiivihapettumisetta
Monikon abessiivihapettumisittaMonikon akkusatiivihapettumiset

Luokat